Koettelemuksia käytöskukkasen puuttuessa

Viime aikoina silmäni ovat saaneet sumenemaan ihmiset, joilla ei ole käytöstapoja. Asiaa sen enempää kaunistelematta, he voisivat pysyä kotonaan opettelemassa Käytöskukkasen kaunista sanomaa. Tällaisten ihmisten ei pitäisi näyttäytyä julkisilla paikoilla ennen kuin osaavat sen a:sta ö:hön.

Tulin juuri kaupasta. Tarkoituksenani ei edes ollut tänään lähteä ihmoisten ilmoille. Kalevan S-Markettiin kuitenkin päädyin ja se oli tämän vuoden pahin virheeni. Miksi halusin tehdä lämpimiä voileipiä juuri tänään?
Kyseessä oli siis tilanne, että haalin ostoskoriini Reissumiestä, oliiveja sekä kurkkusalaattia. Astelin hyvillä mielin kassalle jolla ei ollut jonoa, ainoastaan yksi asiakas edessäni. Sen enempää hänen ostoslistaansa tuijottelematta laitoin nämä pari hassua ostostani liukuhihnalle, ja siihen päättyi tämän päivän hyvä mieli. En ole varma, eikö tämä ihminen vain osannut suomea (eikä ruotsia, englantia, espanjaa tai portugalia) vai miksi hän ei voinut vain sanoa ettei ollut nostanut vielä kaikkia ostoksiaan hihnalle. Puheen sijaan hän ensin tyrkkäsi ostokseni kauemmas. Hihna valui silti yhä kuumottavasti eteenpäin. Seurauksena tämä kommunikointikyvytön henkilö lähestulkoon kumosi lasipurnukkani kaupan lattialle. Onneksi sain napattua kiinni näillä hävyttömillä rähmäkäpälillä joilla olin edes kehdannut ostokseni siihen laittaa. Myyjän ilme oli hämmentynyt. Kaappasin nuo kirotut purnukat käsiini ja pidin niitä kuin Raamattua otteessani niin kauan, että arvon asiakas oli saanut omat tavaransa hihnan loppupäähän asti. Tihrustin häntä koko tilanteen ajan, mutta tämä piti katseensa tiukasti leipäpusseissa ja kurkuissa. Haloo, onko ketään kotona? En halunnut antaa itsestäni naurettavaa kuvaa, vaan jätin tämän vain tähän. Todellisuudessa mikään ei saa minua yhtä vihaiseksi kuin oliivipurkkien heittely. Kyyneleet silmissä näppäilin pankkikorttini tunnuslukua. En ole aikoihin ollut yhtä vihainen. Toivottavasti Sinä siellä jossain sait aivan hirvittävän hyvän mielen, ainakin annoit lapsellesi hyvää esimerkkiä kuinka kohdella muita kanssaeläjiä.

Minun mieleni saastuttajia ovat kerta kaikkiaan käytöstavattomat ihmiset. Korvieni välissä kiehuu joka kerta, kun ihmiset tukkivat bussissa lastenvaunuille tarkoitetun keskilattian vaikka bussin takaosassa olisi tilaa, kun ihmiset purkavat minuun raivonsa kun en voi ottaa kassaan 100 euron seteliä tai kun valikoimasta ei löydy pirtelöä Niilo-Elmerille, kun ihmiset eivät tervehdi, kiitä eivätkä katso silmiin jonkun kanssa asioidessaan. Minä voin ehdottaa muutamaa ratkaisua näihin käytösongelmiin:
1) Ulla-Maija Aaltosen kirja Murkun tapatieto. Kyllä, kirja on murrosikäisille mutta itse sen tutkineena asiat on selitetty tarpeeksi yksinkertaisesti myös murrosiän ohittaneille jotka eivät vielä tätä sisältöä hallitse.
2) Jaakko Juteinin valistuskirjasia moneen lähtöön, esimerkiksi Lyhyt neuwo lapsen opettajalle, Puhe lapsen kasvatuksesta ja Tutkindo kuolewaisuudesta.

Kuvan oliivipurkki liittyy tapaukseen.

Siitä vanhan kansan oppia nykymaailmalle, sitä todella tarvitaan.

Parabéns!

Hurraa! 1-vuotias Hiipivä Kuolema (ja muita hilpeitä ilmiöitä) kiittää kaikkia vauva-aikaa seuranneita ja toivoo, että jatkatte matkassa myös kohti taaperoikää.
1v spessu olkoon uusi banneri, joka jatkaa tuttua ja turvallista eläinteemaa.

Otsikossa fiilistelen syntymäpäiväonnitteluja portugaliksi, sillä olen täpinöissäni: tänään Portugali tulee voittamaan USAn -sanokaa minun sanoneen- , ja oma lähes jokavuotinen Portugali-visiittini lähestyy huimaa vauhtia! Alankin viritellä televisiota pallopelikanavalle ja portugalin kielen oppikirjan sivuja auki, jotta tunnelma pysyy yllä. Tuleviin postauksiin, até logo!

Muutama vinkki kesäloman viettoon

Hei kaikki kohtalontoverit, jotka ette saaneet kesätöitä tai muuta säännöllistä ajankulua niin hartaasti

odotetulle kesälomalle. On toki hauskaa löhöillä ja nukkua niin pitkään kuin haluaa (lue: herätä 8:45
yläkerran naapurin mekkalointiin), mutta pieni taskuraha olisi toki kelvannut. Todettuani, etten pääse
mihinkään niistä paikoista joihin hain, itsekunnioitukseni koki hetkellisen romahduksen ja päädyin
telemarkkinointifirmaan. Onneksi se loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Noh, se siitä. Jottei
omani ja teidän muiden samaistujien kesäloma menisi aivan tyhjäntoimittamiseksi, ajattelin kertoa teille muutaman oivan kesälomanviettovinkin jotka itse olen todennut toimiviksi! (Ainakin ensimmäisen lomaviikon ajaksi...)



1) Pelaa LoLia. Pelaa sitä paljon. Kuusi 30-45 minuutin peliä päivässä on kohtuullisen hyvä määrä ainakin omien kokemuksieni mukaan. Aika viuhuu ohi kuin siivillä ja vain selkä- ja niskakivut tuovat pitkän miinuksen pelikikseihin. Osta uusi champion itsellesi, vaikka useampikin, niin saat uusia ulottuvuuksia ja haastetta. Itse ostin juuri  tuon kaikkien rakastaman Teemon enkä haluaisi kehuskella, mutta ensimmäinen pelini sillä loppui statseihin 20-3-6. 20 tappoa, 3 kuolemaa ja 6 assistia. En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.



2) Dataa parvekkeella, niin voit edes uskotella itsellesi hyvällä omallatunnolla että olet nauttinut lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Ehkä tässä jopa ruskettuu parvekelasien lävitse. Väliin tiiraa kadulla kulkevia ihmisiä ja autoja, niin voit sanoa tavanneesi kesän aikana uusia tuttavuuksia ja nähneesi hienoja menopelejä kartsalla.

3) Ihastele kauniita päiviä sisältä käsin. Etuja ovat mm: et polta ihoasi etkä saa auringonpistosta.

4) Ryhdy puutarhuriksi ja seuraa kasviesi kasvua. Erittäin palkitsevaa ja upeaa huomata luonnon elementtien kehitys kuihtuminen. Juuri eilen luin joltakin multapeukaloiden keskustelufoorumilta että kuvassa näkyvät bambut voivat kasvaa jopa metrisiksi! Sitä päivää minä odotan!

Tiedättekös muuten mitä? Hiipivän Kuoleman vuosipäivä lähestyy vinhaa vauhtia eikä minulla oikeastaan ole aavistustakaan mitä spessua voisin sen kunniaksi kehitellä!

PS. Tarkastellessani äskettäin blogiamme huomasin, että Iinahan on myös juuri suositellut viherpeukalointia. Hauskaa, että käy tällaisia yhteensattumia, kyse ei siis suinkaan ole laittomasta
kopioinnista.

Hei sitten!

”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa

Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa”

Ei ku..mitä kissan kakkaa tuohon yläpuolelle on ilmestynyt?? Voi stana!

Täten halusin vain ilmoittaa teille, että poistun maasta väliaikaisesti ja jätän siksi aikaa Hiipivän kuoleman Oonan käsiin. Mä loikkaan kirjoittamaan Iina in Italiaa kesän ajaksi, mutta älkää peljätkö, palaan mestoille jälleen syksyllä.

Hyvästi jääköön. 

"Jos laitan tassut silmien eteen, ne ei huomaa poistumistani."

Suositeltavia asioita top 5

Keskiviikkoillan piristykseksi ajattelin tehdä listan. Listat tuovat järjestelmällisyyttä elämään. Kun sain valittua aiheen, en osannutkaan päättää suositeltavien asioiden järjestystä, joten nämä eivät ole missään järjestyksessä. Kokeilkaa ja ihastukaa! 

Valkosuklaakuorrutetut banaanilastut. Armottoman hyviä. Sitä voi uskotella itselleen syövänsä jotakin terveellistä, mutta kröhöm, näissä on 550 kcal per sata grammaa. Huijausta! 

Sinikka Nopolan kirjat on oivaltavan hauskoja ja kepeitä luettavia. Uppoaa varmasti niillekin, jotka eivät yleensä lue romaaneja. 

 Osta raaka-aine, jota et ole ennen käyttänyt, ja tee siitä ruokaa. Saatat yllättyä. 

Laita parveke kesäkuntoon ja ala odottaa, että taivaalta alkaa sataa räntää tai vaihtoehtoisesti rakeita. Odotellessa voit kaivaa talvivaatteet esiin.

 

Viherkasvien käyttäminen sisustuksessa on aina in. Ne tuovat iloa arkeen. Katsokaa näitäkin yksilöitä, ihan varmasti jonain päivänä vielä ovat kauniin vehreitä!